En oikein tiedä, mistä alkaisin kirjoitukseni... Blogi on ollut kuukauden hiljaiselolla ja tässä muutaman viikon sisällä on tapahtunut kaikenlaista. Aloitetaan vaikka muutaman viikon takaisella tapahtumalla, jolloin oli Mikon siskon miehen syntymäpäivä (olipa ylitsepääsemättömän vaikea lause ymmärtää :D). Syntymäpäivien teemana oli tavallaan joku ranch/western tyylinen ja tarkoitus oli viettää nämä uudenkarhealla terassilla, jota rakennettiin pari päivää ennen tapahtumapäivää. Terassia ei kuitenkaan saatu aivan valmiiksi, mutta se ei onneksi estänyt menoa millään tapaa. Terassinpuolikas oli koristeltu tyylikkästi heinäpaaleilla ja lännenratsastusvarusteilla ja ranch-tunnelma oli kyllä todella onnistunut.
Ohjelmassa oli myös hauskanpitoa, muunmuassa hevosenkengänheittoa (Minä olin vaivalla pessyt ja hionut ruostuneet hevosenkengät käyttökelpoisiksi, respect HUOMHUOM!) ja mölkkyä. Minä sain toimia tuomarina, koska olen surkea pelaaja ja huono hävijä.

Puhelinlaatu;

Myöhemmin illalla oli tarkoitus paahtaa hiilloksessa S'morsseja (kahden keksin väliin laitetaan suklaata ja paahdettua vaahtokarkkia). Miko fiksusti (sarkasmia!) sytytti "nuotion" heittämällä sinne ensin bensaa ja yritti saada sen syttymään tupakantumpilla, mutta se ei tietenkään onnistunut. Joten tämäpä sai huikean älynväläyksen sytyttää sen sytkärillä... Miko hiipi "nuotion" viereen, tunki sytyttimen ja kätensä sinne ja voitte varmasti kuvitella, kuinka se räjähti, kun bensa oli ehtinyt hapettua ja tekemään kehän nuotion ylle. Miko hyppäsi ainakin kolme metriä taaksepäin ja poltti tyylikkästi käsi- ja naamakarvansa. Kulmakarvat, ripset ja hiukset sentään säilyivät, luojan kiitos. Istuimme mukavasti iltaa pitkälle yöhön asti ja nautimme toistemme seurasta.

Muutama päivä tämän jälkeen sain tietää, että sain opiskelupaikan saksasta ja tarjous on sellainen, josta en voi kieltäytyä. Periaatteessa haluaisin jättää tilaisuuden väliin, koska Miko jää suomeen ja olen saksassa kaksi vuotta. Tämä on kuitenkin sellainen once in a lifetime-mahdollisuus, etten voi jättää sitä käyttämättä. Paikka on onneksi ihan pohjois-saksassa, joten sinne pääsee suoraan laivalla tai helposti koneella. Lähtöni on elokuun lopussa, mutta stressaan jo nyt, kuinka tulen pärjäämään yksin...

Tekstin ensimmäiseen kuvaan palaten, kävimme viimeviikolla risteilyllä Mikon + hänen isänsä, sekä minun äitini kanssa. Lähdimme torstai-iltana 18:30 ja tulimme perjantaina päivällä 16:00 takaisin. Olimme torstaina satamassa aivan järkyttävän aikaisin ja jouduimme odottamaan pari tuntia ennen laivaan pääsyä. Itse en ollut kyseisenä päivänä syönyt mitään ja nälkäkuoleman partaalla odotin illan ruokailua. Meille oli pöytä varattuna Buffetista 20:30 ja siihen oli vielä ikuisuus (reilu kolme tuntia) aikaa... Laivaan päästyämme chillailimme hetken, kävimme kaupassa ostamassa kotiinvietävät (ja aloittelujuotavat), kunnes vihdoin pääsimme syömään!

Minä rakastuin ennen kaikkea Buffetin alkuruokiin ja jätin lämpimän ruoan kokoaan syömättä. Ahdoin itseni niin täyteen, että olisin voinut vaikka räjähtää, etenkin jälkiruoan jälkeen. Lyhyen ruokalevon jälkeen kävimme pyörähtämässä vähän baareissa ottamassa parit (hirveän makuiset) drinkit, kannella juomassa siideriä (jotka Miko kaatoi päälleni) ja sen jälkeen vietimme hytissä tunnin pesemässä ja kuivaamassa vaatteitani (edellämainitun takia...) Valvoimme baareissa reilu neljään ja jouduimme nukkumaan epämukavassa laivan sängyssä ja minulla oli vielä suunnitteilla lähteä perjantai-iltana syntymäpäiväni kunniaksi baariin.. Voitte kuvitella, kuinka paljon perjaintai-aamuna väsytti! Mutta kaverini onneksi halusivat siirtää baari-illan lauantaille, joten sain rauhassa levätä päivän ennen uutta nousua!

Hei hei, Tallinna!!

Ei tässä kai sitten juuri muuta kirjoitettavaa ole. PAITSI!!!! Miko värjäsi hiuksensa bruneksi ooooh niin hothothot! ps. Moi Miko hihi! Mä tykkään susta niin että halkeen!<3

Vietimme tässä Tiinan kanssa mukavat pari päivää, eli eilen menin Tiinalle "mopolla" joskus kuuden aikaan. Ja saavuttuani paikalle Tiina siinä ahkerasti jo skrabasi Igorin (Aasin) kaikkia varusteita kärryjä varten, pestiin ne loppuun yhdessä. Tiina pisti Ossin (Hevosen) ajovalmiuteen, Tiina hyppäsi hepan selkään ja itse menin kärryihin ohjaamaan aasia. Kruisailtiin lähi-hiekkatien päähän ja takaisin, ja tultiin takas Tiinalle. Oli ihan kiva lenkkily, se on aina kivaa kun Tiina haluu lähtee/päästää mut jonkun kyytiin :). Pestiin Ossi takaisin tultua ja pistettiin pojat takaisin tarhaan. Mietittiin, että miten vietetään loppuilta, kun kello oli vasta varmaan kahdeksan, kun oltiin valmiita heppailusta. Päätettiin katsoa pari leffaa netflixistä; New York Minute, Charlie And The Chocolate Factory ja Orange Is The New Black:iä kanssa muutama jakso. Meni aika myöhäseksi, taidettiin nukkumaan vasta päästä seitsemän aikaan aamulla. Hups :D

  

Nukuttiin sitten pitkään tietenkin, ja nousimme vasta kuuden maissa illalla. Syötiin aamupala ja katteltiin netflixista Family Guyta, niin kuin melkeen aina teemme. Aamupalan jälkeen keksittiin, että mennään vielä liikuttamaan nuo eläimet, mutta tällä kertaa ilman kärryjä, ja aloitimme niin että minä lähdin Ossin selässä ratsastaen ja Tiina meni Igorilla. Mentiin mettään aluksi, joka johtaa hiekkatielle. Sitä hiekkatieta kun mentiin, niin pari autoa ja mökkiläistä tuli vastaan, jotka hymyilivät ja naureskelivat kun aasilla ratsastettiin, eivät olleet tainneet kyseistä elukkaa aiemmin nähdä. Sitten kun olimme riittävän pitkälle menneet hiekkatietä, päätimme kääntyä takaisin päin.

                         

 Tiina keksi, että vaihdamme menopelejä ja minä hyppäsin aasin selkään. Lähdetiin takasin päin ja vähä väliä otettiin ravia/laukkaa, joka oli aika mielenkiintoista aasin selässä minulle 180+cm pituselle jäbälle. Mutta ihan hauskaa se oli ja uusi kokemus. Päästiin takaisin Tiinalle ja pistettiin taas eläimet siihen kuntoon, että voi päästää tarhaan ja sinne pistimmekin. Tiina heitteli niille vielä vähän leipää herkuksi. Kello oli siinä vaiheessa aika paljon. Vielä hetki taidettiin kattella netflixii, mutta aika nopiaa siitä lähdinkin suuntaamaan kotio päin.

Ehkä hiukan myöhässä tulee tämä teksti, mutta kävimme tiistaina Mikon ja isosiskoni kanssa kanssa Linnanmäellä. Meidän oli tarkoitus kuvata videopostausta, mutta meillä oli yön aikana nukkunut pois yksi koira, joten en ollut kovin kuvaustuulella.
Lähdimme aamulla yhdentoista aikaan ajamaan Helsinkiin ja sää oli toistaiseksi vielä ihan siedettävä, pilvistä, mutta vielä ainakaan ei satanut. Aloitimme huvipuistoilun ihan rauhallisesti, käytiin parissa "nössössä" laitteessa ja sen jälkeen mentiin syömään Lintsiburgeriin.
Ruokailun jälkeen repäistiin täydellä vatsalla oikein kunnolla ja hyökkäsimme heti Kirnuun, johon Miko ei (vielä) uskaltanut tulla. Jonot olivat onneksi aika minimaaliset, sillä säässä ei ollut loppujen lopuksi enää kauheasti kehumista. Sade yltyi pikkuhiljaa kokoajan.

Kirnun jälkeen käytiin kokeilemassa Kieputinta, joka on ilmeisesti vuosien mittaan tylsistynyt aivan sairaasti. Ennen se meni monen monta kertaa ympäri, mutta nyt se pyörähti kerran tai pari ja loppui jotenkin todella nopeasti. Ehdimme käydä kaikkia kivoja laitteita läpi, kunnes tuli aika houkutella Miko Ukkoon. Miko pelkää korkeita paikkoja ja Ukko oli aika kova paikka. Ensimmäisellä kerralla en saanut suostuteltua, vaikka kaikkeni yritin. Hetken päästä Miko suostui kuitenkin kokeilemaan Kirnua, ja laitteen pyörittyä loppuun, Miko oli niin sekaisin, että vahingossa suostui tulemaan kanssani Ukkoon.
Rohkeus voitti, hyvä poika!

Kävimme isosiskoni kanssa kahdestaan Raketissa ja Kingissä, sillä kumpaankaan Miko(nössö) ei uskaltanut tulla. Kingi oli minulle ihan uusi kokemus ja olin alkuun aika paniikissa. Tärisin kauhuissani koko matkan ylös, kuitenkin yrittäen näyttää rohkealta. Pudotuksen aikana luulin sydämeni pysähtyvän, mutta loppujen lopuksi se olikin ehkä paras laite koko huvipuistossa. Jotain jännitystä!
Päivän päätteeksi sain suostuteltua myös Mikon kokeilemaan kingiä (IHME)!
Oikeastaan kirjoitin tämän tekstin vain ylistääkseni Mikoa, kuinka rohkea tämä on ollut! HYVÄ MIKO!

Miko oli suunnitellut kahdenkeskistä aikaa ja keksinyt, että lähdetään Helsinkiin leffaan ja syömään.

Miko tuli meille noin kolmen aikaan hakemaan minua kevarilla ja lähdimme melkein heti ajamaan kohti Selloa. Jätettiin "mopo" Sellon viereen parkkiin, käytiin ostamassa leffaliput ja lähdimme junalla Helsingin keskutaan syömään Amarilloon. Rillo oli aika täyteen buukattu ja ruokaa sai odottaa vajaa tunnin, mutta meillä ei ollut kiire mihinkään, aikaa leffan alkuun oli reilu neljä tuntia. Hyvää kannattaa aina odottaa.

Ruokailun jälkeen enimmäkseen vain chillailtiin keskustassa, käytiin pyörähtämässä Kampissa ja istuskeltiin ulkona, sillä sää oli aivan täydellinen!

Kello alkoi lähestyä jo iltakahdeksaa, leffa alkoi yhdeksältä. Lähdimme junalla takaisin Selloon ja hengasimme hetken ennen leffan alkua. Kävimme hakemassa juotavaa ja pääsimme vihdoin leffasaliin, joka oli aika tyhjillään. Miko oli varannut paikat ihan salin keskeltä, niin siitä oli täysin suora näköyhteys kankaalle.

Elokuva oli tosi hyvä, hauska. Lähdimme leffan jälkeen kävelemään takaisin mopolle, kiersimme ennen kotiinmenoa Mikon entisiä asuinalueita. Ja tietenkin vielä mäkkärin kautta. Alkumatka mopolla tuntui aivan järkyttävän kylmältä, mutta loppujen lopuksi tuli niin kylmä, ettei sitä enää edes huomannut.

Kotona ajateltiin katsoa vielä muutama jakso Orange Is The New Black ja sen jälkeen oli ihan pakko päästä nukkumaan. Suunnittelin, että jaksaisin pelata vielä hetken pleikkaa, mutta väsymys iski heti, kun pääsi kylmästä lämpimään.

Mutta kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä ja tiistaina nokka käy kohti Linnanmäkeä! See you soon, guys!