Blogi on jäänyt taas vähän hiljaiselolle, sillä minä lähdin kolme viikkoa sitten saksaan opiskelemaan, kuten jo edellisessä tekstissä mainitsin.
Kaikki on sujunut ainakin minun puolellani ihan hyvin, mitä nyt pieniä juttuja tullut vastaan.
Aloitetaan vaikka viikon takaisella tapahtumalla, joka näyttää tältä;
Ratsastin 3-vuotiaalla hevosella, joka ottikin nopean siirtymän eteenpäin, jarrutti ja minä menetin tasapainoni. Heittäydyin eteenpäin, hevonen nosti päänsä ja minun naamani ja hevosen niska kohtasivat toisensa. Pysyin kuin pysyinkin selässä, vaikka näkö lähti hetkeksi ja päässä heitti aika pahasti. Naamastani vuosi verta melko reilusti, mutta koska tärähdys ei juurikaan sattunut, jatkoin varsan ratsastuksen loppuun.
Tallissa sitten huomasin, että hampaani olivat uponnut ylähuuleni sisään, joka oli periaatteessa onni, sillä sen ansiosta hampaani eivät lohjenneet. Loppupäivän otin vähän rennommin ja viilentelin naamaani, joka oli puolessa tunnissa turvonnut aika järkyttävän näköiseksi.
Seuraavana päivänä tein töitä ihan normaaliin tapaan, ratsastin kolme hevosta ja hoidin tallia.
Koko viikonlopun olin ihan normaalisti, mutta äitini käski minun mennä lääkärille tarkastuttamaan naamani. Maanantai-aamuna lähdettiin keskustaan päivystykseen, jossa naamastani otettiin magneettikuvat. Poski osoittautui murtuneeksi ja lääkärin mielestä oli niin pahan näköinen, että leikattavaksi olisi päästävä jo sen päivän aikana. Jippii...
Meidän lähetettiin heti Lübeckiin ihan oikealle kasvokirurgille. Jouduimme odottamaan ties kuinka monta tuntia odotushuoneessa, ennen kuin pääsimme edes sisään. Lopulta meidät kutsuttiin nassulääkärin huoneeseen ja kun hän vilkaisi magneettikuvia naamastani, eivät ne näyttäneetkään niin pahalta, joten leikkausta ei tarvittu, onneksi.
Viikon verran olin ratsastuskiellossa ja perjantaina kävimme taas uudestaan Lübeckissä tarkastuskäynnillä ja poski näyttää parantuvan ihan mallikkaasti, eikä siinä loppujen lopuksi pitäisi näkyä enää mitään jälkiä. Saan jatkossa jopa ratsastellakkin varovaisesti.
Meidän lähetettiin heti Lübeckiin ihan oikealle kasvokirurgille. Jouduimme odottamaan ties kuinka monta tuntia odotushuoneessa, ennen kuin pääsimme edes sisään. Lopulta meidät kutsuttiin nassulääkärin huoneeseen ja kun hän vilkaisi magneettikuvia naamastani, eivät ne näyttäneetkään niin pahalta, joten leikkausta ei tarvittu, onneksi.
Viikon verran olin ratsastuskiellossa ja perjantaina kävimme taas uudestaan Lübeckissä tarkastuskäynnillä ja poski näyttää parantuvan ihan mallikkaasti, eikä siinä loppujen lopuksi pitäisi näkyä enää mitään jälkiä. Saan jatkossa jopa ratsastellakkin varovaisesti.
Kuva on alhaaltapäin, keskellä on nenä. <-- Rikkinäinen poskiluu - Ehjä poskiluu -->
Saksassa on ollut kaikin puolin ihan kivaa. Kaupat ovat halpoja ja ihmiset kohteliaita. Säät ovat huomattavasti paremmat kuin suomessa, paljon enemmän aurinkoa ja lämpöä, eikä sada yhtä paljon.
Ei tässä sitten varmaan juurikaan muuta. Mikon pitäisi tulla ensi kuussa tänne, sitä odotellessa! <3
